Virta
Annan ajatusten virrata kuin keväthankien
alta paljastuva kuohuva koski.
En takerru vanhaan, en murehdi tulevaa.
Olen tässä ja se riittää.

Valon hetki
Pienen hetken valo on kaikkialla. Epätodelliset värit
muuttavat kaiken hurmaavaksi hattaraunelmaksi.
Ulkoinen kylmyys kaikkoaa
ja mielen valtaa lämpö. Tässä hetkessä on kaikki.

Auringonlaskun aikaan
Auringonlaskun säteet ympäröivät kuin
tyhjästä ilmaantuneen hahmon.
Vain silmänräpäys ja hetki on ohitse.
Pieni ohikiitävä hetki täynnä kauneutta.
Kiitollisena katson hahmon katoamista horisonttiin.

Ruskan aikaan
Syksy maalaa luonnon ruskasiveltimellään.
Maisema peittyy pisaroivaan kauneuteen.
Syksyn viimeiset hetket tallentuvat muistin
sopukoihin.

Vahva
Vastavärien vahvuus tekee hetkestä täydellisen.
Sumunkin keskellä värit hehkuvat ja pysäyttävät katsojan ihmettelemään luonnon ainutkertaisuutta,
kun ympärillä kaikki muu peittyy harmauteen.

Herkkyys
Pienistä hetkistä onni koostuu,
helmistä eletyn elämän.
Tähän hetkeen kun keskityn,
aistin, tunnen enemmän.

Ainutkertainen
Taiteilija on poistunut ja jättänyt luomuksensa muiden ihailtavaksi.
Herkkääkin herkempi taideteos,
jonka jokainen säie kiinnittyy vahvasti ympäröiviin tukipilareihin. Tarkkaan harkittuina nivoutuvat osaset toisiinsa,
toisilleen tärkeät,
taivaansineen peilautuen.

Hiljaisuus
Kaipauksen hetki hiljentää mielen.
On vain tyyni veden pinta ja hiljaisuus.
Sanoja ei tarvita.
Kaikkialla vallitsee syvä rauha.

Minä riitän
Pysähdyn rauhan äärelle.
Sielu lepää.
Kaikki muu katoaa, on vain kauneus ja tämä hetki.
Minä riitän.

Hehku
Tässä minä olen. Juuri tällaisena, valoa hohtavan
täydellisenä, kauneuden ilmentymänä.
Hennon herkkänä, sisäisen vahvana.
Tässä minä olen.

Hetken kauneus
Sumuverhon keskeltä aukeaa paratiisi.
Maisema, jonka olemassaoloa ei voinut edes aavistaakaan.
Kastepisarat lepäävät liikkumattomina heinänkorsilla,
kun samaan aikaan rinnettä alas virtaava
tunturipuro jatkaa kohisten matkaansa.
Yhtä aikaa aika pysähtyy ja jatkaa kulkuaan.
Ei voi kuin hengittää tämän hetken kauneutta.